Description
Lähes 35-vuotisen uransa aika Radiopuhelimet ei ole tehnyt kaiketi yhtään levyä, jota pidettäisiin epäonnistuneena. Tasalaatuisuudessa on avittanut tiukka pitäytyminen linjassa: faneilla on suosikkinsa kullakin, mutta keskimäärin jos Radiopuhelimista pitää, pitää sekä varhaistuotannosta että uudemmista teoksista
Vähemmän perehtyneen kuulijan korvaan Puhelimien eri vaiheiden nyanssierot saattavat vaikuttaa merkityksettömiltä, mutta totta kai muutosta tapahtuu, ja sitä voi kutsua kehitykseksi, kiteytymiseksi – joksikin, minkä on tarkoitus kuvata yhtyeen muuttumista koko ajan enemmän omaksi itsekseen. Näitä käsitteitä pyöritellessä tulee lähelle kirosanaa ”aikuistuminen”, mutta ehkä yhtyeen jäsenetkin sen allekirjoittaisivat. Eikä sen tarvitse olla arvottava määre: nuorena nyt vain on erilaista kuin keski-ikäisenä.
Niinpä varsin pitkään ilmestymistään odotuttanut Kosminen tiedottomuus on odotuksenmukaisen jämerä teos, joka hyödyntää tekijöidensä tuttuja vahvuuksia. Hulluus, sekoilu ja ”arktinen hysteria” jäivät vähemmälle jo kauan sitten, mutta kyky ottaa konservatiivisesta poikkeavia näkökulmia maailmaan ja pukea niitä piikikkäästi svengaavaksi meteliksi eivät taida kadota mihinkään, kertyi vuosia kuinka paljon tahansa.
Heti avauskappale Uusi mahdollisuus tyrmää jalat varomattoman kuulijan alta, ja sen perään Lappajärvi -75 johdattaa tutun, mutta ikuisesti varioituvan Radiopuhelimet-troopin pariin: etsimään haja-asutusalueiden Suomen myyttistä ulottuvuutta, syvemmän totuuden pilkahtelemista kraaterijärven näennäisen tyynien laineiden lomasta.
Sillä tiellä jatketaan levyn loppuun, eikä Finlandia-aateloidun Juha Hurmeenkaan tekstivuoro hirtehisen hauskassa Jeesus Kristus ja ateisti -biisissä pistä silmään kokonaisuudesta, jonka voi taas kerran todeta olevan mallikelpoinen näyte Radiopuhelimet-musiikista. (Niko Peltonen/SOUNDI)
