Jukka Nousiainen & Kumpp.: Matkalla kotiin CD

15,00 

In stock

Description

Yhä kauemmas Räjäyttäjien rajattomista boogie-elektropunk-pirskahteluista ja Jytämimmien (RIP) energisestä särögarage-estetiikasta soolourallaan lipuva Jukka Nousiainen pöyhii laulukirjojensa sivuja tällä kertaa nyökkäyksillä Suomi-legendojen suuntaan. Hieman paradoksaalisesti miehen seesteisin levy on ensimmäinen bändilevy Jukka Nousiainen -etuliitteellä.

Matkalla kotiin on selkeä, kenties tietoinenkin irtiotto yhteiskunnallisen kantaaottamisen pajatson tyhjentäneestä Ei enää kylmää eikä pimeää -mestariteoksesta (2018). Levyn leppoisuus on kuitenkin kaukana laiskanpulskeudesta. Matkalla kotiin rullaa soittimessa mietteliäästi mutta miellyttävästi, artistin retroilu- ja vintagerakkauteen kuuluvaa vienoa soundituhnuisuutta unohtamatta. Tämä musiikki tuoksuu mökiltä.

Raskain askelin ui Kaseva-harmonioissaan niin tyylikkäästi, että Mikko Jokela ja Asko Raivio -vainaa olisivat luultavasti kertakuulemalta halunneet ottaa sen ohjelmistoonsa. Syntyä rokkaamaan yhdistää Ylöjärveä ja Neil Youngia aiemminkin kuullulla onnistuneella tavalla ja Humppakuutio on palkkiometsästäjäkantrin räväkämpää ja rosoisempaa puolta jokseenkin puhtaimmillaan. Yhteensulautuneet sydämet astuu jopa Ville Leinosen laajan reviirin tunnelmointiosastolle.

Tuomari Nurmion Kurja matkamies maan -laulusoundi pilkahtaa Nousiaiselta tahattomasti, siinä missä Nurmiolla se oli tietoinen valinta. Samassa kappaleessa voikin kuulla peräkkäin Köyhiä ystäviä ja Baddingin herkintä laitaa mahdollisimman epäsliipatusti: vaikka Nousiainen ei äänittäisi lauluosuuksia yhden oton taktiikalla, falskiutta ei kaihdeta, kulkeehan sen kaksosena aitous.

Ei enää kylmää eikä pimeää kumpusi henkilökohtaisista havainnoista ja tunteista, mutta sen aiheet olivat yleisiä. Matkalla kotiin on yksityinen levy riittämättömyydestä ja sen hyväksymisestä, mutta ennen kaikkea kodista ja siellä asuvasta rakkaudesta. Keikalle mennään ja ehkä joskus vähän rillutellaankin, mutta kotipihan linnunlaulua ja kissan kehräystä ei mikään voita. Äänimaisema, joka on hienoimpia levyn lopetuksia hetkeen.