Description
Vuonna 1986 joukko maakunnista pääkaupunkiseudulle muuttaneita punkkareita yhdistyi Fucking Worldiksi. Täydellisen aloituksen, Human Rights -ep:n, perusteella Helsingin rock-piireissä (lue: Rumba) bändistä odotettiin manttelinperijää Smackille ja Nights of Iguanalle. Huutoon ei kuitenkaan koskaan vastattu.
Fucking Worldin ongelmaksi muodostui liiallinen laaja-alaisuus ja materiaalin epätasaisuus. Debyytillä mentiin välillä liiaksi perusrokin puolelle ja seuraajalla kokonaisuutta tärvelivät satunnaiset jatsailut. Kokoelmalta onkin viisaasti karsittu ääripäät pois. Toisaalta, kahden levyn kansioon olisi mahtunut koko tuotanto sekä yhtyeen esiasteen FSF:n split-ep:n kaksi raitaa. Viimeksi mainitutkin kyllä tuplalta löytyvät, mutta huomattavasti löysempinä versioina. Myös ryhmän yhden kivijalan, Något annatin sisällyttäminen pelkästään kohtuullisena live-nauhoituksena ihmetyttää. Kyseisestä klassikosta kun Ebba Grönkin olisi kateellinen.
Edellä mainitut epäkohdat ovat kuitenkin kestettävissä, sillä pääosin levy sisältää henkeä nostattavaa energistä 77-punkkia Jani Roppolan väkevällä tulkinnalla ja rytmiryhmän vankoilla kööreillä.
Kustannusoikeuksia ja keskisarjan bändien keikkapalkkioita kritisoimalla venettään keinuttanut kvartetti löi pillit pussiin melko pian kakkoslevynsä Gun Policyn jälkeen vuonna 1991. Jälkeenpäin bändistä on aktiivisesti toiminut musiikin parissa vain kitaristi Näkä.
Mika Penttinen
