Azrael Rising: S/T MCD

7,90 

In stock

SKU: 948 Categories: , Label:

Description

Epäkristuksen sivuprojektista alkanut ja nyttemmin aktiivisempi Azrael Rising tarjosi lupaavia merkkejä demollaan The Void (Between Birth and Death) ja nyt ensimmäisen virallisen julkaisun, omaa nimeään kantava mcd:n myötä bändi lunastaa ainakin demoonsa nähden odotukset.

Levyn neljä, vain numeroin nimettyä, kappaletta liikkuvat lajityyppiinsä nähden hyvin geneerisessä black metal -maastossa, jonka omaperäisyydellä ei taivasta mustata, mutta bändi saa silti materiaalinsa kuulostamaan erittäin hyvältä sortumatta tasapaksuuteen tai tylsyyteen. Tuttujen elementtien kierrätys ei muodostu rasitteeksi, sillä riffit ja melodiat ovat yksinkertaisuudessaan tarttuvia ja toimivia, mitä korostavat vielä selkeät, mutta raa’at soundit. Musiikin lievästä melankolisvaikutteisuudestaan huolimatta myös ilmaisu on hyvin raakaa, joskin puhtaaksi suicidal black metal -osastoksi en tätä luokittelisi, vaikka viitteitä antaakin.

Vaikka materiaali onkin tasaisen vahvaa, eikä neljästä kappaleesta voi liikaa nostaa toista toisen edelle, niin päällimmäisenä keskitempoinen ja synkkä barathrumhenkinen III nousi allekirjoittaneelle levyn kärkeen. Oikeastaan levyn heikoin lenkki on sen levyn lyhyin kappale II, joka toimivuudestaan huolimatta jää kuitenkin vähän puolitiehen, mutta kaikenkaikkiaan levy on vahva ja tasainen esitys.

Vokaaleista vastavan Ancient Fishermanin, paremmin Reverend Bizarresta tutun Albert Witchfinderin, suoritusta ei voi myöskään mitenkään moittia. Aggressiivisen ulosannin ohella vokaaleista saa myös selvää, mikä lajityypin huomioiden ei ole mitenkään itsestäänselvyys.

Kuten jo demon arviossa mietittiin, että miksi juuri Azrael Risingin materiaali toimii siinä, missä jonkun toisen vastaavan ei. Nyt kokonaisuuden eri palat ovat vain osuneet kohdalleen, jolla bändi erottaa itsensä edukseen niin monesta muusta. Kestääkö tämä sitten täyspitkän albumin verran, jää nähtäväksi, mutta tällaisessa muodossa levy on kaikenkaikkiaan todella hyvä ja onnistunut näyttö, mihin bändi pystyy.

Janne Rintala, 18.09.2008 (Imperiumi)