Description
Kolme valovoimaista taiteilijaa on tehnyt tutkimuksen siitä, kasvaako karisma, taituruus ja ylivoimaisuus neroutta yhdistämällä vai katoavatko timantit takaisin kaivoksiinsa. Voiko tähtikentällinen löytää yhteisen suunnan vai jäävätkö Röyhkä, Rättö ja Lehtisalo rimpuilemaan egojen kirpputorille?
Kauko Röyhkä kommentoi kirjallisuuden ja rock-musiikin suhdetta vuonna 1980 TV-ohjelma Tuubin haastattelussa: “Minusta tuntuu, että ihmiset ovat niin laiskoja tulevaisuudessa, jo nyt, etteivät ne jaksa lukea paljoa kirjoja. Rock on sellainen taidemuoto , joka saavuttaa enemmän ihmisiä, ja jos rock kehittyy yhtä korkealle tasolle kun joku kirjallisuus, niin se on todella merkittävää, koska se on jo nyt aika merkittävää.”
Tämän levyn tekijät elävät edelleen niitä aikoja, kun kiimainen kosketus tapahtui paljain hikoilevin käsin ja elämykseen ponnisteltiin omin voimin. Kukaan ei voi haltioitua ‘laiskojen’ puolesta, sillä musiikki ei voi koskaan olla itse haltioituminen tai elämys. Musiikki on tie linnojen porteille, lohikäärmeen kitaan, elämään, rakkauteen.
Albumi on valmis, vaillinaisen täydellinen, ei pätevä vaan sopiva. 12 kappaletta on valutettu kirkkaasta otsasta ja häpeilemättömästä innosta. Se vastaa ja ei vastaa odotuksia, koska musiikki ei odotuksia tarvitse. Musiikki kuuluu ja ei kuulu, ja kaiken muun aikaa musiikki vain on eli möllöttää formaatissa. Mutta musiikki kantaa itseään läpi ajan hengen, ennakkoluulojen, odotusten ja trendien ja läkähtymättä muistuttaa meitä niistä tärkeistä asioista, jotka olemme jo lähes unohtaneet.
