Description
Aavikko – Monopoly
The world has all kinds of trinities – not just religious. More likely one could speak of forms of cultural and anthropological entities. They are so rooted in the western worldview that one can’t help considering them at least a bit sacred.
A hockey game has three periods. Hegel’s dialectics consist of the thesis, the antithesis and the synthesis. At the club there’s a band, an audience and a dance floor. Aavikko has three members.
Formed in Siilinjärvi in year 1995, Aavikko has thus far released six albums. On Monopoly the band finds itself near these ultimate concepts. The album returns from the escapist crystal oceans of it’s predecessor Okeanos to a sweaty concreteness to the middle of noise, speed and color lights. The touch is however enthusiastic and cheerful, kind of utopic. Monopoly is a token of rare optimism. It seems to trust the technology itself – not what can potentially be made of it. It has a will to use electronic tehcnology as a way people’s heart and soul.
The singles Go and Know, Quartal Quatch and Superdeep Borehole are a pure manifestation of ”Disco Muysic”. It is functional music – mere synthetic assemblage of electronic sounds, that’s meant to be used. Its actual command is very simple: we play, you dance. Yet another trinity is present: melody, harmony and rhythm.
*****************************
Maailmassa on kaikenlaisia kolminaisuuksia. Eikä pelkästään uskonnollisia, sillä jo muinaiset pakanakansat tunsivat järkiperäisiä kolminaisuuksia. Länsimaisen ihmisen maailmankuvaan erilaiset kolminaisuudet ovat juurtuneet niin sitkeästi, että ne ovat väkisinkin hieman pyhiä.
Jääkiekossa on kolme erää. Filosofien dialektiikassa teesi, antiteesi ja synteesi. Klubilla on bändi, yleisö ja lattia. Aavikossa on kolme jäsentä.
Vuonna 1995 Siilinjärvellä perustettu Aavikko on kuudennella studioalbumillaan tällaisten peruskäsitteiden äärellä. Monopoly palaa edeltäjänsä Okeanoksen
eskapistisesta kristallimerestä hikiseen konkretiaan hälyn, vauhdin ja värivalojen keskelle. Albumin tarttuvat melodiat koukuttavat kuin viihdeohjelmien logot tai supermarkettien hyllyrivit. Ote on innostunut, hilpeä ja utooppinenkin. Monopoly on osoitus myös harvinaisesta optimismista. Siinä ei kuulu luotto teknologiaan itseensä, vaan halu käyttää elektronista teknologiaa tienä ihmisen sieluun ja sydämeen.
Singlet Go and Know, Quartal Quatch ja Superdeep Borehole ovat osoitus ”Disco Muysicista”. Se on funktionaalista käyttömusiikkia, sähköisen äänen muotoilua syntetisaattoreilla. Läsnä on taas yksi kolminaisuus: melodia, harmonia ja rytmi, vaikka annettu komento onkin yksinkertainen: “me soittaa, te tanssia”.
